lauantai 17. marraskuuta 2012


En ole saanut aikaiseksi ladata itselleni sitä agilityratojen suunnitteluohjelmaa, joten tein näin hienot piirrokset photoshopilla. Tämä treenikerta oli niin paras tähän astisista. Jytinä pysyi koko treenin ajan kuulolla eikä juossut hyökkäilemään viereisen kentän treenaajille kertaakaan. Ilonan ei tarvinnut kerrankaan ottaa Kaistaa kiinni kesken heidän treenien, kun pikku terrieri on tulllut uhittelemaan. Me ns. oikeasti treenattiin tällä kertaa koko aika. Siirtymiset kentällä Jytinä teki irti, kun yleensä olen kytkenyt sen, mutta nyt päätin että se saa ihan itse päättää haluta tulla miun mukaani ja niinhän se kiltisti tulikin. Jytinä on mestari oikomaan reittejä, jotta se saisi nopeammin palkan. Nytkin se yritti useaan eri kohtaan oikaisu menetelmäänsä. Meillä on ollut harjoittelussa rengas yksittäisenä esteenä ja tässä treenissä rengas oli nyt osana rataa. Ensin muistuteltiin Jytinälle renkaan suorittamista läheltä, sitten pari kertaa nelos hypyn takaa vauhdin kanssa. Ja kun tämä sujui niin lähdettiin tekemään rataa. Sansku meidän koutsi seisoi renkaan takana palkan kanssa valmiina tarkoituksena vielä varmistaa Jytinän renkaalle tulo. No eihän me alkuun meinattu päästä edes renkaalle asti, kun Jytinä alkuun varasti lähdössä ja siitä ongelmasta kun päästiin niin sitten Jytinä ei kuunnellut ohjausta putken jälkeen vaan juoksi suoraan näkyvälle hypylle ja siitä kerjäämään Sannalta palloa. Pari kertaa se toisti tätä omaa ratavalintaansa, mutta kun palkkaa ei tästä toiminnasta tippunut niin se alkoi taas työskennellä minun kanssani. Aluksi piti ihan nenästä vetää Jytinä putkesta neloshypylle ja siinä kun saatiin pari onnistumista niin sitten se meni ilman ns. yliohjausta 4 hypylle ja siitä renkaalle. Siitä jatkoimme harjoittelemaan loppuradan pätkää ja aluksi merkkasin väärällä kädellä 9 hypyn kierron ja Jytinä ei oikein hoksannut sitä, mutta heti kun rauhoitin ohjaamista ja merkkasin ns. koiran puoleisella kädellä niin Jytinä kiersi  hienosti hypyn takaa. Siitä meno jatkui sujuvasti 10, 11 ja 12 hypyille ja persjätössä mulle meinasi tulla kiire ohjata Jytinä 13 esteen taakse vasemmalta, mutta lopulta se sujuikin vaivatta ja kontakti hulluna koirana Jytinän oli helppo lukea rataa seuraavaksi A-esteelle. A-esteen ylösmenolle en ota pysäytystä, mutta alasmenoilla se on aina ehdoton ja sinne se pysähtyikin kuin seinään.




Toisella radalla oli uutena asiana hidastaminen ja Jytinä omaksui asian parilla toistolla eli juuri ennen 2 hyppyä suhisin ja heitin pallon maahan sen eteen. Kolmannella kerralla en enää heittänyt palloa heti vaan tein pelkän äänen ja Jytinä jarrutti heti vauhdin pois ja palkkasin vielä tästä reagoinnista. Sitten lähdettiin suorittamaan rataa eteenpäin. Tässä kaikki sujui vaivatta ja varsinkin putken jälkeinen 10 hypyn ennakoivalla valssilla sain todella tiukan käännöksen 11 hypylle. Mutta puomin alastulolle ei sitten enää pikku kaveri pysähtynyt. 







Puomi treeniä tehtiin sitten loppuun siten että palkka oli näkyvillä ja jos Jytinä ei pysähtynyt niin palkka pois. Tarkoitus oli  tehdä tätä vauhdin kanssa, koska mitä enemmän vauhtia Jytinällä on niin sitä huonommin se malttaa kuunnella. Eli lähetin sen aluksi hyppyjen 11 ja 12 takaa, josta sen piti hakea puomille, mutta Jytinä hyppäsi hypyt, mutta ohitti puomin ja asettui puomin alastulolle loppuasentoon ja hakkasi etutassuilla maata, että vapauta jo palkalle!!!! Hassu pikku koira. Yritin vielä kerran et suoraan puomin alusta, mutta vauhti ei pysähtynyt lopussa. Sitten helpotettiin vielä siten, että nostin Jytinän pelkästään puomin alastulolle ja lähetin siitä, mutta silti se valui kokonaan rampilta pois. Sitten nostin uudestaan rampille ja sanoin painokkaasti OTA -käskyn ja siitä Jytinä meni vain maihin ja nyki paikoillaan et uskaltaisinko lähteä. Sitten Sansku onneksi huomautti et sanon sen aina tavallisella äänellä etten lähde edes ns. huutokisaan koiran kanssa. No siinä aikamme palkkaa pois napattuamme ja Jytinän syöksyessä aina vain palkalle niin pikku koiran herneet tekivät töitä ja se malttoi vihdoin pysähtyä alas ja pääsi palkalle. Yhden onnistumisen jälkeen se ryhtyi tarjoamaan super nopeita pysähtymisiä alas. Jytinä näyttää aina siltä ettei varmasti pysähdy ja ihan hillittömästä vauhdista se vaan onnistuu pysähtymään. Aiemmin Jytinä on tiennyt että puomin takana on palkka, mutta se ei ole ollut näkyvissä. Nyt palkka oli koko ajan ns. sen saatavilla ja se ei kiihdyksissä malttanut hillitä itseään ja siksi tämä tehtävä oli sille niin vaikea, mutta pienelllä jääräämisellä lopulta onnistuimme

Tuota puomin kokonaista suorittamista täytyy vielä harjoitella, kun Jytinä on opetettu tunnistamaan kontaktien pysätymispaikka asennosta eli takajalat korkeammalla ja etujalat maassa. Siksi se tarjoaa tätä asentoa välillä tokoesteelläkin, jos yritän saada esim. kestoa esteen takana seisomiseen niin se ryhtyy tarjoamaan muuta temppua, kun luulee ettei seisomisesta saakkaan palkkaa ja niin se on pari kertaa sitten nostanut takajalat esteen päälle ja yrittänyt saada siitä asennosta palkkaa. Siispä naksutuskoulutus kunniaan niin saa hupinumeroita tokokentille! Jep, jep eli jospa sitä yrittäisi jo vihdoin vaatia koiralta ettei käskyn saatua enää tarjota muita juttuja, mutta kun se on aina niin huvittavaa katsottavaa et mitä se seuraavaksi keksii. En tietty saa kuin koiran enemmän sekaisin tällä tavalla, joten täytyy yrittää ryhtyä mustavalkoisemmaksi ohjaamisessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti