torstai 27. syyskuuta 2012

Jihuu!!! Agilitytreenit ilman karkailuja

Siis mie niii-iin leijun taivaissa ja ihan vaan sen takia et Jytinä oli niin pätevä pikku parsoni tänään. Se seurasi agilitykentälle aivan huipulla katsekontaktilla vaikka en edes pyytänyt sitä tekemään niin. Tämä tarkkaavainen ohjaajan katsominen jatkui koko treenin ajan eikä Jytinä yrittänyt kertaakaan karata tai saanut edes loppusuoralla höpelökohtausta vauhdin takia. Aiemmista treeneistä ei oikein voi sanoa, et menikö aika koiran karkailun estämiseen tai sen jahtaamiseen kiinni ja varsinainen agilityopetus jäi ns. toissijaiseksi toiminnaksi. Tuntuu se vain niin hienolta, kun pikku koira jäi odottamaan kiltisti lähtölupaa ja tarkkaili koko ajan tarkasti minua katseellaan. Häntä tietysti heilui niin vimmatusti ja leuka napsui, kun intoa oli niin vaikea padota sisälle. Itsekin ohjasin tänään rennosti, kun huomasin ettei kaveri ole kerrankaan livistämässä mihinkään.

Tästä yleisestä luottamuspulasta johtuen huomasin että sotken liialla käskyttämisellä Jytinän menoa. En siis luota suullisten käskyjen tehoon niin ryhdyn liian aikaisin  kropalla ohjaamaan ja tottakai koira kääntyy silloin ennen aikojaan vaikka sanoisin mitä. Tänään kokeiltiin ohjaamista siten, että olin aivan hiljaa ja keskityin pelkästään ohjaamiseen. Ja johan alkoi koira tehdä tiukkoja käännöksiä, eikä meno näyttänyt töksähtelevältä kun ohjaaja näytti kerrankin ajoissa et minne mennään. Käskytin oikeastaan vain putkeen menot ja kontaktin alasmenon ottamisen.

Odottamista :)
 Puomi tehtiin treeneissä tänään ekaa kertaa kokonaisena. Kotona sen suoritus menee jo todella nappiin, mutta täytyisi muistaa, että treeneissä  voisin helpottaa enkä ns. hetsaisi koiraa menemään hullun nopeasti uudessa paikassa, kun vasta kuitenkin aloitellaan ja Jytinällä on kierrokset ryhmätreeneissä aina paljon korkeammalla kuin kotona yksinään treenatessa. No siinähän kävi niin että Jytinä kaahasi puomille ja mie hetsasin sitä vielä hulluna ylösmenolla ja sitten pikku parsoni tippui tasapainon mennessä puomin puolivälissä ja suoraan kyljelleen maahan ja ilmat pellolle =/ No eikun uudestaan vähän rauhallisemmin, mutta Jytinä hyppäsi aina jo ylösmenolla pois puomilta. Autoin sitten pitelemällä kaulapannasta ja palkkasin aina alhaalla. Näin tehtiin pari kertaa kunnes tunsin, että koira lähtee itse jo reippaasti menemään ja uskalsin laskea pannasta irti. Kammoa ei siis tästä jäänyt ja saatiin tehtyä nopea puomin suoritus ja aivan jäätävän hieno alastulon kontakti. Näytti ensin että kaveri tulee niin kovaa, ettei pysty pysähtymään, mutta niin sen takajalat vain  pysähtyivät viimetipassa puomille.

Täältä tullaan!

Lisää tällaisia ns. ehjiä treenejä toivon Mä! Ensi viikon treenit jää väliin, kun on iltavuoro töissä, mutta eipähän karise tämä hyvänolon tunne niin nopeasti pois =)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti