keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Jytinän kanssa verijäljellä

Nyt on aloitettu uusi harrastus kakaran kanssa eli verijälki. Eilen käytiin yhdeksän jälkeen illalla Heidin kanssa tekemässä verijäljet koirillemme metsään. Itsellä ei ole kokemusta tästä lajista, joten Heidi teki ensin omalle koiralle jäljen, jolle minä vedin verivanan eli vedin perässäni vereen kastettua sientä. Heidi merkkasi jäljen kätevästi pyykkipojilla puiden oksiin. Tämän jälkeen tehtiin Jytinän jälki, jonka Heidi veretti ja minä merkkasin. Jytinälle jätettiin aamupala kannellisessa kipossa yöksi metsään ja toivottiin että se on vielä aamulla siellä odottamassa.

 Jäljet lähdettiin ajamaan seuraavana aamuna heti yhdesän aikoihin. Ensin ajettiiin Jytinän jälki. Jytinä oli tyypilliseen tapaan ihan täpinöissään vaikka ei tiennyt mitä oltiin tultu tekemään. Pääasia on että tapahtuu jotain. Jälki alkoi makauksella, joka oli veretty kunnolla ja siitä kohtaa oli sammaleet kaivettu sivuun. Jytinä meni tohkeissaan nuuskimaan makausta ja menin itsekin näin alkuun vielä kehumaan ja innostamaan koiraa, että löysitpä hienon jutun!

Makaukselta Jytinää piti vähän opastaa  tutkimaan aluetta isommalta alueelta , koska se ryhtyi kaivamaan makausta ja olisi kaivannut varmaan kiinaan asti ellei sitä olisi vähän opastannut. Sitten ne nosti kuononsa kaivamastaan montusta ja lähti nuuskimaan ympärilleen ja löysi siitä verijäljen jota lähti seuraamaan. Jytinästä huomasi, että sitä jännitti verenhaju, koska se jännitti kaikki lihaksensa ja häntä oli alhaalla. Oli hassua nähdä koira kerrankin vakavana ja keskittyneenä tekemässä töitä. 

Jytinä jäljen alulla makauksella, josta se ei olisi malttanut lähteä eteenpäin. Se oli ihan varma, että siellä veren hajuisesta maasta löytyy jokin, jos oikein syvälle kaivaa!


Jälki tehtiin meille molemmille vieraaseen maastoon, joten Jytinän jäljelle tuli himpun liian vaikea kohta aloitelevalle pikku kuonolle, nimittäin jälki kulki pakosta vesiojan ylitse. Jytinä jäljesti ojan reunalle ja otti hajun toiselta puolen, mutta ei uskaltanut mennä yli. Se tarkasti ojan reunaa vähän matkaa, mutta palasi takaisin ojan reunalle siihen kohtaan johon verijälki päättyi, josta sitten rohkaisin sitä hyppäämään yli. Illalla kaadettiin ojan toiselle puolen oikein kunnon verilammikko, jotta se auttaisi aamulla Jytinää jäljestämisessä ja se toimi oikein hyvin. Heti kun Jytinä oli loikannut ojan yli se jäi innolla tutkimaan ojan reunalle suurempaa verijälkeä vähäksi aikaa, josta se jatkoi itsenäisesti jäljestystä.

Vaikea ojan ylitys pienelle tappijalalle.

Ojan ylityksen jälkeen jäljen seuraaminen sujui ilman ongelmia ja Jytinä oli todella jälkitarkka menijä. Se on todella maavainuinen ja ei poikennut jäljeltä lähes lainkaan. Lopussa Jytinää odotti makauksella rasiassa aamupala, joka ei ollut joutunut parempiin suihin. Sitä varten minulla oli varuilta mukana uusi ruoka mikäli vanha olisi varastettu yön aikana. Jytinä piti raahata makaukselta pois, kun sekin olisi pitänyt kaivaa ja tutkia vaikka miten syvälle :) siihen oli hyvä lopettaa ja jättää Jytinälle halu uudestaan jäljestämään.

Jytinä aamupalalla jäljen lopussa.

Heidin koiralla Kikillä oli jäljellä ainakin kolme ojan ylitystä ja ne eivät hidastaneet menoa yhtään. Oli todella mielenkiintoista seurata kokeneemman koiran työskentelyä. Kiitos Heidille ja Kikille verijäljen teon opetuksesta!

Kiva lähdössä verijäljelle.

2 kommenttia:

  1. Apua, onko tuossa "Vaikea ojan ylitys pienelle tappijalalle"-kuvassa pikku Jytinä jälkiliinan jatkona ojan pohjassa? ;)

    Kovin rohkea veto jättää palkka jäljelle yöksi, meillä on menneet palkat parempiin suihin vaikka olen vienyt palkan loppumakaukselle juuri ennen jäljelle lähtöä. Mutta hyvä, että oli Pandan bambut paikoillaan.

    VastaaPoista
  2. Minuakin nauratti, kun kuvassa näyttää juuri siltä että pieni kuono on uponnut vesiojaan :) Onneksi se pääsi yhdellä suurella loikalla yli ja ihan kuivana.

    VastaaPoista