lauantai 7. tammikuuta 2012

Nyt en oikein ymmärrä tuota pentua. Se pelkää imuria ja muita kovempia kodinkoneiden ääniä, mutta ei pelännyt lainkaan ilotulistusrakettien pauketta. Uusin hauska luonteen piirre ilmeni eilen, kun tein Reinon kanssa tokoa sisällä ja pentu odotti koirahuoneen portin takana ettei häiritse meitä. Jytinä sai siellä kauhean kilarin, että se tahtoo mukaan. Sitten kun olin Reinon kanssa valmis, laskin pennun huoneesta vapaaksi niin se kävi raivopäänä Reinon poskivilloihin ja oikein haastamalla haastoi tappeluun.

Hullu kakara ja montakohan kertaa Reino on sitä purrut päästä, kun ei usko ettei iholle tulla. Jytinän tulistuvalla luonteella huonot kokemukset jäävät näköjään hetkessä unholaan. Hassua kun omalla tavallaan se on arka ja epäluuloinen, mutta vietin noustua sitä ei pysäytä mikään. Tuli tässä vielä mieleen tämäkin, että kun Jytinä on väsynyt niin se ilmoittaa hampaita irvistellen murinan kera, että tämä poika nukkuu nyt älä häiritse.

Malinoisin jälkeen parsoninpentu tuntuu kovin herkältä kaverilta kouluttaa. Yhtä ärsyttäviä ne on siinä mielessä, että molemmat oppivat ihan super helposti, mutta parsoni hyppii ja keikkuu, kuin kumipallo ja tarjoaa kaikkea eikä pysähdy kunnolla keskittymään ja katsomaan annettuja vihjeitä. Jytinä ei myöskään tykkää että siihen kosketaan, joten silittelyä ja rauhoittelua täytyy harjoitella ja paljon. Olen oikeastaan vältellyt rauhoittumista vaativia treenejä, kun se ei ole niin heleppoa. Ja minusta hyppivän häntää vinhasti heiluttavan pennun treenaaminen on niin hauskan näköistä ettei sitä tohdi pysäyttää välillä rauhoittumaan...ihan niin kuin se siitä kärsisi. Seuraavaksi täytyy ottaa vuoroon rauhoittumisen ja odottamisen opettaminen tai sitten kaverista jää hyppivä kumipallo aikuisenakin.

Eilen tein Jytinälle metallinoudon nostoa ja otin vähän jo kääntymistä kapulan kanssa. Alkuun nostoja puukapulalla välillä vaihto metalliseen. Pentu ei huomannut mitään eroa kapuloissa. Sitten vein kapulan kauemmaksi siten että kapula oli saman suuntaisesti meihin nähden eli siten että koiran on valmiiksi jo käännyttävä kun se ottaa kapulaa suuhunsa. Käännös ja nosto ja askel palautus suuntaan ja palkka tuli jo siitä. Olen myös harjoittellut sitä että kapulasta ei irroteta vaikka minun käsi ottaa kiinni kapulasta. Alkuun Jytinä vain peruutteli, että et koske, jos käsi ojentui kapulaa kohti. Sitten kun sain alkuun vain hipastua kapulaa annoin palkan ja siitä se pikku hiljaa tuli lähemmäksi ja lähemmäksi. Lopulta pidin kapulasta kunnolla ja pentu vain puri. Muutama pudotus tuohon väliin mahtui ennen kuin lopputulokseen päästiin, mutta kun kanankauloja on palkkana niin pentu miettii ja yrittää kovasti. Tuohonkaan ei montaa minuttia mennyt kun tuo saatiin kohdilleen. Tuon koskettamisen tein Jytinälle aamulla sitten kävin välillä töissä ja illalla jatkettiin metallilla ja käännöksillä. Kerkee pentu vähän huilia välillä.

Reinolle olen tehnyt sisällä eteentuloja eri suunnista, kun meinaa välillä tulla vinoon. Varsinkin takaperin tekemistä eli sivulta eteentuloa olen harjoitellut sekä vähän vinosta kulmasta luoksetuloa. Nämä alkavat taas helpotettujen treenien avulla olla kunnossa. Samoin metallinoudon nostoja jatkan Reinolla, koska se niin inhoaa sitä niin treenaamista ei voi lopettaa tai se varmasti menee vain huonompaan suuntaan. Vetohiidossa Reino on myös edistynyt. Viimeksi kävi jo 4 kilometrin lenkin ja oli vetänyt koko matkan vaikka välillä näköyhteys oli edellä menevään katkennut. Nyt Reino selvästi oli jo pelkän hajun perässäkin juossut ja kuntokin kasvaa kohisten. Ihmisten ohitukset ovat menneet hyvin sekä toiset koirat ovat voineet ohittaa Reinon, mutta Reinolla ohittamista täytyy harjoitella erikseen järjestettynä tilanteena. Uskoisin että Reino ohittaa nätisti, koska ei sitä "töissä" ollessa ole ennenkään toiset koirat kiinnostaneet yhtään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti